Viime keväänä osallistuin maailman ehkä merkittävimpään internet-teknologiakonferenssiin South by Southwestiin. Tällä viikolla oli vuorossa (ainakin minun listallani) konferenssi numero 2 ja Euroopan ykkönen, Pariisin LeWeb. Lippujen hinta oli suolainen, mutta kuten aiemmin mainitsin, liput järjestyivät kätevästi EIT ICT Labsin hankkeen kautta. Tässä raportti konferenssin kuulumisista.

Konferenssien tärkein anti: ihmiset

Tästä havainnosta kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä: tärkein asia konferenssissa ovat siihen osallistuvat ihmiset. LeWebin kaltaisessa tapahtumassa on mahdollisuus sellaisiin kohtaamisiin, joita ei voisi tapahtua missään muualla.

Kohtaamisia on kolmenlaisia. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ”julkkiskohtaamiset”. LeWebiin tulevat teknologia-alan kovimmat nimet, jolloin myös ”tavallisen rahvaan” on mahdollista vaihtaa ajatuksia miljardibisneksiä pyörittävien sankarien kanssa. Oma tärkein julkkiskohtaamiseni tapahtui jo konferenssin aattona, kun tapahtuman puhujalistalla ollut maailman menestyneimmän jakamistalouden palvelun Airbnb:n Brian Chesky saapui pitämään ilmaisesityksen Pariisin jakamistalous-skenelle. Chesky teki minuun erinomaisen vaikutuksen niin ystävällisyydellään kuin myös analyyttisyydellään: ehdin tekemään hänelle pari Kassiin liittyvää kysymystä, joihin mies osasi heittää asiantuntevia vastauksia kokemustensa perusteella.

Toiseen kategoriaan kuuluvat suunnitellut kohtaamiset. Nämä ovat usein yrityksen liiketoiminnan kannalta kaikkein tärkeimpiä. Usein etukäteen mietitään jo, mitä sidosryhmiä tapahtumassa olisi tärkeintä tavata, ja sitten pyritään tavoittamaan näiden edustajat. Jollekulle tämä saattaa tarkoittaa asiakastapaamista, toiselle potentiaaliselle sijoittajalle pitchaamista, kolmannelle mediayhteyksiä ja neljännelle suunnittelupalaveria potentiaalisen yhteistyökumppanin kanssa.

Itselläni ei ollut tämänkaltaisia merkittäviä ennakkotavoitteita, sillä emme etsi vielä aktiivisesti sijoittajia eivätkä potentiaaliset asiakkaamme olleet erityisen hyvin edustettuina tapahtumassa, mutta päädyin kuitenkin keskustelemaan potentiaalisesta yhteistyöstä Deways-palvelun perustajan Alexandren kanssa. Palaveripaikka oli myös mieleenpainuva: Travelling Salesman -projektin Mike Bradshaw:nkonferenssipaikalle Suomesta tuoma sauna! Kassi ja P2p-autonvuokrausta paikallisyhteisöissä edistävä Deways täydentävät hyvin toisiaan, joten yhteistyö saattaisi hyvinkin hyödyntää molempia.

Travelling Salesman oli tuonut konfferenssiosallistujien ihmeteltäväksi suomalaisen saunan (kuvan ottaja Mike Bradshaw)

Kolmas ja ehkä kiinnostavin kategoria ovat satunnaiset ja suunnittelemattomat kohtaamiset. Nämä ovat niitä mustia joutsenia, joista voi parhaimmillaan seurata todella merkittäviä asioita, ja joka tapauksessa hauskoja elämyksiä ja kokemuksia, jotka reissuilta muistaa jälkeenpäin. Itselleni jäivät tämän vuoden LeWebistä mieleen ainakin keskiviikkoillan illanistujaiset, joihin päädyin puolivahingossa Twitter-kutsun perusteella. Niissä tapasin muun muassa ”Keski-Euroopan Arctic Startupin” (ainakin tulevan sellaisen, jos perustajaansa on uskominen) Rude Baguetten Liam Boogarin.

Toinen mieleenjäänyt kohtaaminen oli torstaiyönä konferenssin virallisten, upeissa tiloissa Carousel du Louvressa pidettyjen juhlien jälkeen. Myöhästyin täpärästi viimeisestä metrosta, joten oli etsittävä taksi, mikä osoittautui todella hankalaksi. Törmäsin sattumalta skotlantilaisessa sijoitusyrityksessä työskentelevään pariskuntaan, jotka asuivat omani viereisessä hotellissa. Yhdessä tarvoimme Pariisin yössä reilun tunnin ennen kuin lopulta tärppäsi. Valitettavasti yhteinen koettelemus ei sentään johtanut (ainakaan toistaiseksi) päätökseen sijoittaa Kassiin.

Kiinnostava piirre tämänkaltaisissa tapahtumissa on myös se, että usein nimenomaan ulkomaisessa konferenssissa tulee tavattua muita suomalaisia vain sen takia, että suomalaisuus yhdistää. Näin myös LeWebissä. Tapasin ensimmäistä kertaa muun muassa Arctic Startup -blogin Antti Vilpposen, Foodie.fm:n Kalle Koutajoen sekä verkkopalveluja suunnittelevan H1-yrityksen Aki ja Jaana Björklundin. Samojen ihmisten kanssa olemme varmasti pyörineet Suomessa lukuisissa samoissa tapahtumissa, muttemme vain ole ikinä tulleet törmänneeksi.

Esitykset – hyödyllisiä vai ei

Teknologiaihmisten lisäksi esiintyjälistalla oli myös muotiguru Karl Lagerfeld, joka esitteli iPadiaan.

”Keynotejen” eli esitysten (puheiden, paneelien ym.) hyödyllisyys jakaa mielipiteet, vaikka ne ovatkin se konferenssin ”virallinen” ohjelma. Osa tapaamistani osallistujista ei kuunnellut yhtään esitystä, sillä ”ne voi katsoa jälkeenpäin YouTubesta, ja ihmisten tapaaminen on niin paljon tärkeämpää”.

Oma mielipiteeni asiasta on ristiriitainen. Olen samaa mieltä siitä, että tapahtuman tärkein anti on muualla, mutta silti katsoin myös aika monta esitystä ja koin osan varsin hyödyllisiksi ja inspiroiviksi. Esityksiä katsoessa mieleen tulee usein paljon uusia ideoita siitä, mihin suuntaan omaa toimintaa voisi viedä, ja lisäksi saa hyvän käsityksen siitä, mihin suuntaan teknologiamaailma on menossa. LeWebin tämän vuoden teema oli ”social, local, mobile” ja tapahtuman jälkeen tuntuu vahvasti siitä, että näiden kolmen alueen tärkeys korostuu jatkuvasti. Kaksi ensin mainittua ovat Kassin vahvinta ydintä, mutta kolmas on toistaiseksi jäänyt lapsipuolen asemaan. Tähän on selkeästi saatava jatkossa muutos.

Teknologiakonferenssissa taustakanavat tuovat vielä oman lisämausteensa esityksiin. Jokaisen esityksen aikana niihin liittyvistä esityksistä käydään aktiivista keskustelua Twitterissä. Parhaimmillaan nämä keskustelut muiden osallistujien tai etänä konferenssia seuraavien kanssa voivat johtaa uusiin yllättäviin kohtaamisiin. Esimerkiksi itse kommentoin TaskRabbitin Leah Busquen demoa, minkä seurauksena jakamistalouteen erikoistunut ranskalainen sijoittaja alkoi seurata päivityksiäni. Lähetin hänelle viestin, ja sovimme että demoan hänelle Kassia Skypen välityksellä lähipäivinä. Tätä ei olisi tapahtunut, jos en olisi seurannut esitystä livenä. Jälkeenpäin esityksiä tulee katsottua todella harvoin.

LeWebin tapaista konferenssia voi verrata kesäfestareihin. Joidenkin mielestä parhaat festarikokemukset tapahtuvat leirintäalueella, ja niihin liittyy usein uusien ihmisten kohtaaminen. Silti on yleensä hienoa myös nähdä muutama suosikkibändi. Fiilis on kuitenkin ihan erilainen kuin silloin, jos vain katsoisi keikan jälkeenpäin videolta netistä.