”Kaiken maailman tiedon on oltava vapaasti kaikkien saatavilla”, kirjoitti Steven Levy 1984 kirjassaan Hackers. Tänään ilmestynyt Helsingin Sanomat pohtii, miten nämä hakkerien ajatukset ovat vaikuttaneet muun muassa tällä hetkellä ajankohtaisen Wikileaks-ilmiön syntyyn (linkki maksulliseen verkkoversioon).
Lähtökohtaisesti voisi olettaa, että Wikileaksin ja Avoimen yrityksen ideologiat ovat varsin yhteneväiset. Molemmat pyrkivät omalla tavallaan kohti Levyn kuvailemaa maailmaa. Miksi jokin Wikileaksissa sitten hiertää?
Illustroin tilannetta kliseisellä ja vanhanaikaisia sukupuolirooleja edustavalla esimerkillä, pahoittelut siitä. Oletetaan tilanne, jossa miehen vaimo tulee kotiin ja esittelee innoissaan ostamaansa uutta kallista hattua. Miehen mielestä hattu on ruma. Tulisiko miehen tuoda tämä asia esille?
Wikileaksin Julian Assange on todennäköisesti sitä mieltä, että miehen tulee kertoa asiasta. Seurauksena vaimo pahoittaa mielensä ja illasta tulee lopulta ikävä molemmille. Mielipide koetaan tunnelatauksen sisältävänä loukkauksena, ja se saattaa hiertää pariskunnan välejä vielä jatkossa. Voidaan kysyä, oliko paljastuksella saavutettu hyöty todella aiheutettua harmia suurempi.
Hakkerien ydinosaamista on rationaalinen ajattelu. Sen sijaan herkkien tunneasioiden ymmärtämisessä idealistisilla hakkereilla saattaa usein olla puutteita.
Karl Marx oli oman aikansa hakkeri. Hän hahmotteli yhteiskuntarakenteen, joka olisi täydellinen, jos kaikki ihmiset olisivat puhtaan rationaalisia toimijoita. Valitettavasti ihmisten erilaiset tunteet johtavat heidät usein toimimaan järjenvastaisesti. Demokratia on nykyisistä yhteiskuntarakenteista paras, koska se ottaa huomioon sen, että ihmiset eivät ole täydellisiä.
Clay Shirky analysoi terävästi Wikileaksin tuoreimman vuodon vaikutuksia. Shirkyn mukaan ongelmaksi muodostuu, että ”human systems can’t stand pure transparency”. Diplomatia perustuu siihen, että ihmiset muuttavat pikku hiljaa kantojaan. Jos kaikki laukovat heti alussa tunnereaktioilla ryyditetyt mielipiteensä päin toisen naamaa, diplomatialla ei ole mitään mahdollisuuksia.
Osa Wikileaksin paljastuksista oli ehdottomasti syytä tehdä. Olen myös pöyristynyt tavasta, jolla Yhdysvallat on asiaan reagoinut: valtaisa tarve sensuroida osoittaa, että salattavaa todella riittää, jolloin on hienoa että löytyy tahoja, jotka jaksavat taistella sensuuria vastaan. Siksi Wikileaksia on syytä arvostaa.
Suuren osan dokumenteista olisi kuitenkin minusta voinut jättää julkaisematta. Paljastukset, joissa kuvaillaan esimerkiksi yksittäisten vallanpitäjien ominaisuuksia, ovat mielestäni omiaan lähinnä rikkomaan diplomatiaa. Kaikilla meillä on vaihtuvia mielipiteitä muista, mutta jos haluamme toimia toisten kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä, on toisinaan paikallaan olla tuomatta näitä mielipiteitä julki. Pahimmillaan tällainen ”avoimuus” pelkästään vähentää osapuolten välistä yhteisymmärrystä, vaikka alkuperäinen hyvä tarkoitus on sitä lisätä. Toivoisin, että myös Julian Assange ja muut rationaalisesti ajattelevat hakkerit ymmärtäisivät tämän niin ihmissuhteissaan kuin yhteiskunnallisessa toiminnassaan.
Sama ilmiö on tullut vastaan myös Avoimen yrityksen toiminnassa. Tämän blogin ensimmäisessä postauksessa totesimme, että yksi tavoitteistamme on selvittää avoimuuden rajat ja pohtia, miksi osa tiedosta kannattaa pitää piilossa. Tässä on yksi tuollainen raja.
Tiedostamme varsin hyvin, että meillä, kuten kaikilla, on mielipiteitä ihmisistä ja asioista. Osa mielipiteistä saattaa olla rationaalisia, osa puhtaan tunneperäisiä. Välillä tekee mieli purkaa tunteita ja avautua. Silloin emme tee sitä julkisella irkkikanavallamme, vaan mieluiten face-to-face -keskusteluissa, joita ei dokumentoida jälkipolville. Vielä täydelliseen avoimuuteen pyrkimistä tärkeämpi päämäärä on pyrkimys mahdollisimman hyvään yhteisymmärrykseen ihmisten välillä, ja toisinaan siihen päästään parhaiten jättämällä jotakin kertomatta.
Avoin Yritys 
Loistavia ajatuksia ja mielenkiintoinen aihe.
Tuli mieleeni muutamia sekalaisia juttuja ajatukseen liittyen:
Ensin siihen, mitä kannattaa kertoa ja mitä ei. Voisiko ajatella myös sellaista kehityssuuntaa, että ihmiset oppivat ymmärtämään toisiaan, toisten tunteita ja erilaisia tapoja keskustella asioista. Kaikkihan me tiedämme, että vapaamuotoinen, estoton keskustelu on erilaista, kuin julkinen, jossa asioita siloitellaan ja järkiperäistetään. Kaikki olemme myös ihmisiä kansalaisuuteen, rotuun ja uskontoon katsomatta. Periaatteessa samanlaisia nisäkkäitä haluinemme, tunteinemme ja ajatuksinemme. Ihmisyyteen liittyy erilaiset tavat kommunikoida. Mitä enemmän pidetään todellisia tuntemuksia pinnan alla, sitä suurempia ja ikävämpiä yllätyspamauksia tulee. Jos kommunikaatio olisi kaikessa avointa, niin voisiko se johtaa pikemminkin parempaan ymmärrykseen ja kohtaamiseen, jolloin voitaisiin keskustella oikeasti asioista.
Mielestäni se on nykyisen demokratian ongelma, kun poliitikot eivät oikeastaan enää sano yhtään mitään eivätkä näkemykset poikkea toisistaan, vaan kiertelevät ja oikovat mutkia, paitsi jos pystyvät iskemään johonkin populistiseen kultasuoneen. Tunteiden ilmaisu kuuluu ihmisyyteen. Mikäli joku henkilö ilmaisee jyrkkiä ja vahvoja tunneperäisiä mielipiteitä, mitä sitten. Tekeekö se ihmisestä vähemmän uskottavan? Jos tämäntyyppisestä avoimuudesta ja kommunikaatiosta tulee tapa, aiheuttaako se varovaisuutta ja salamyhkäilyä, vai voisiko kehitys johtaa uudenlaiseen kommunikointitapaan, jossa sallitaan paremmin suoraan puhuminen ilman, että ollaan ihan hiutaleina toisten kommenteista? Ja ihmisethän voivat muuttaa kantojaan myöhemmin, niin kuin todellisuudessakin usein tapahtuu.
Sitten esimerkiksi jos ajatellaan valtaapitävien ihmisten luonteenpiirteiden kuvaamista, kuten Putinin ja Medvedjevin vertaamista Batmaniin ja Robiniin. Oliko siinä jotain sellaista, mikä ei ollut suurelle yleisölle jo aika ilmeistä? Miksei niitä voisi sanoa ääneen? Jos ko. asiasta kirjoitetaan lehdissä, sillä ei ole mitään vaikutusta, mutta kun se tulee tällaisesta ”uskottavasta” lähteestä, se herättää yhtäkkiä siperian karhun.
Itse olen sitä mieltä, että ehdottomasti pitää sanoa, jos hattu on miehen mielestä ruma!!! Onko parempi, että sen sanoo joku rouvasjoukko mutisee selän takana hatusta sitten, kun ollaan jossain juhlissa Kun toinen vaihtoehto olisi sanoa suoraan ja kohdata ihminen ja tilanne oikeasti. Kommunikoinnissa on mielestäni jotain todella perustavaa laatua väärällään, jos miehen pitää valehdella vaimolleen, että hattu on hieno.
Toisaalta asiassa on myös se puoli, että tuodaan esille yksityiseksi tarkoitettuja asioita, joilla pyritään nolaamaan henkilö avoimuuden varjolla, mikä ei ole mielestäni ok.
TykkääTykkää
Kiitos taas pitkästä ja pohdiskelevasta kommentista. Odotinkin itse asiassa tätä näkökulmaa keskusteluun, en saanut sitä enää itse mahdutetuksi kirjoituksen puitteisiin.
Uskon itse vahvasti siihen, että ihmisten olisi hyvä olla nykyistä enemmän omia itsejään myös työelämässä ja muissa vastaavissa tilanteissa, ja tuoda mielipiteitään esille nykyistä rehellisemmin. Etenkin jos mielipidettä johonkin asiaan tiedustellaan on mielestäni syytä pyrkiä rehellisyyteen. Esimerkiksi jos vaimo kysyy mieheltään mielipidettä hatusta, lienee syytä vastata ainakin jossain määrin totuudenmukaisesti, eikä valehdella päin naamaa hatun olevan hieno.
Silti näkisin, että harkintaa on käytettävä tilanteissa, joissa mielipiteet kohdistuvat henkilöön. Ajatellaanpa vaikka, että Wikileaksin dokumenteissa olisi lukenut, että Putin on tyhmä. Vaikka dokumentin kirjoittaja olisi aidosti tätä mieltä, kyseessä on kuitenkin subjektiivinen mielipide, joka vieläpä tuotaisiin esille melko tökeröllä tavalla. Vastaavasti jos olet itse liikeneuvottelussa en usko, että kovin herkästi lähtisit ilmaisemaan arviotasi liikekumppanin älykkyysosamäärästä tai ulkonäöstä, vaikka sinulla niistä tiukka mielipide olisikin. Ihmiset ovat kuitenkin loppujen lopuksi aika julmia arvioidessaan muita, joten vaikka kaikkien mielipiteiden tuonti esiin aina täysin avoimesti on kaunis ajatus, olisi sillä kuitenkin käytännössä todennäköisesti huonoja seurauksia.
Tällaisissa herkissä asioissa olisi myös tärkeää, että ihmiset osaisivat kommunikoida mielipiteensä oikealla tavalla. Tunnereaktion vallassa ne tulee usein esitettyä voimakkaampina kuin todellisuudessa ovatkaan, mikä johtaa usein suureen määrään riitaa ja pahaa mieltä. Lisäksi negatiiviset kommentit ymmärretään helposti väärin, minkä jälkeen positiivisia asioita on entistä vaikeampi saada läpi.
TykkääTykkää
Kiitos vastauksestasi Juho,
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tökeröys ja totaalinen asiattomuus voi johtaa ulospääsemättömiin tilanteisiin. Ja erityisesti kirjoitetut tunteenpurkaukset aiheuttavat usein monenlaisia väärinkäsityksiä. Ulosannissa pitäisi pystyä suhtautumaan asioihin ja ihmisiin suuremmalla arvostuksella. Toisaalta erilaiset ylilyönnitkin ovat mielestäni välillä tervetulleita ja voivat johtaa hyviin periaatteellisiin keskusteluihin, niin kuin Wikileaks case.
Julkisuuden ja yksityisyyden raja on varmasti juuri se suurin avainkysymys web-maailmassa tällä hetkellä. Facebook ja Wikileaks horjuttavat aikalailla rajoja, joista monien on suorastaan sydäntä raastavaa luopua. Niin myös teidän Avoin Yrityksennekin rohkeasti ja uraauurtavasti horjuttaa:) Voiko enää minkäänlaisia rajoja pitää pystyssä? Niihin joudutaan tekemään kasvavalla syklillä joustoja joka päivä.
Kun joku taho, kuten yritys toimii Facebookissa epäeettisesti, sille vedetään ehkä raja joko Facebookin tai lainsäätäjien toimesta, mutta yleensä rajaa kuitenkin siirretään alkuperäistä joustavampaan malliin. Facebook puolestaan itse vetää rajoja uudestaan ja uudestaan niin kauan että leimahtaa, jolloin he vetävät hieman asioita takaisinpäin. Mutta alkuleimahduksen jälkeen yleensä ihmiset sopeutuvat muuttuneeseen tilanteeseen.
Esimerkiksi eräässä sosiaalisen median seminaarissa, jossa oli FB Ruotsin edustaja puhumassa, neuvottiin yrityksiä toimimaan kuten kaverit kuluttajien kanssa. Kuitenkin markkinointiviestintä pitää lainsäädännöllisesti selkeästi erottaa normaaliviestinnästä. Yritysprofiileilla on aivan eri säännöt kuin henkilökohtaisilla profiileilla. Siinä on mielestäni aika iso ristiriita näiden kahden sanoman välillä.
Onko niin, että ollaan menossa kohti sellaista tilannetta, jossa yksityistä viestittelyä ei ole, vaan kahden välinen viestittelykin on julkista? Miten tämä vaikuttaa kommunikoinnin sisältöön? Tekeekö se ihmisistä varovaisia ja toisiaan lipovia? Voi olla, että ihminen tarvitsee psyykkistä hyvinvointiaan ajatellen mahdollisuuden ”purkaa paineitaan” niin, ettei joudu siitä yleisesti vastuuseen. Ehkä keskustelupalstat, joissa voi toimia nimettömänä tarjoavat tähän hyvän kanavan.
Mutta voisiko yksityisyyden puute myös kehittää ihmisen ajattelua toisia arvostavaksi? Olisi eräällä tavalla pakko miettiä, miten puhuu toisista ihmisistä tai opetella toimimaan sellaisessa ympäristössä, jossa kaikenlainen kritiikki on tervetullutta, mutta sen antamisen lähtökohdat eivät voi olla asiattomia tunteenpurkauksia.
Tunnen ihmisiä, jotka kohdistavat negatiiviset asiat suoraan toiselle ihmiselle, eivätkä puhu pahaa selän takana. Tunnen myös toisia ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan negatiiviset asiat hyvällä itsetunnolla vastaan ja pitää sitä itseasiassa positiivisena asiana kritiikin esittäneen eduksi. Pitäisikö evoluution kehittää ihmistä sellaiseen suuntaan, että vuorovaikutuksen dynamiikka olisi suoraa, eikä (p:n nuolemista)?
Nämä ovat asioita, joihin vain aika ja tottumukset antavat vastaukset. Mutta tuntuu, että jos ei maailman mahti Yhdysvallat pysty pitämään salaisia kansioitaan piilossa, kuka enää siihen pystyy tulevaisuudessa? Vai kehitetäänkö vielä parempia suojauksia kommunikointivälineisiin, jolloin kommunikaatio jaetaan täysin avoimen ja supersalatun välille? Voiko silloin enää puhua avoimuudesta?
Siis kiteyttävinä kysymyksinä heittäisin: Pitäisikö ihmisen muuttua nykyisestä ja miten? Voiko avoimuudelle laittaa rajat (pitemmällä tähtäimellä)? Voivatko uudet avoimuutta edellyttävät toimintatavat muuttaa ihmistä parempaan suuntaan (pitemmällä tähtäimellä)?
TykkääTykkää
via Johannes Koponen: http://www.youtube.com/watch?v=NXbCwq4ewBU
TykkääTykkää
Nice! 😀
TykkääTykkää
”Karl Marx oli oman aikansa hakkeri. Hän hahmotteli yhteiskuntarakenteen, joka olisi täydellinen, jos kaikki ihmiset olisivat puhtaan rationaalisia toimijoita. Valitettavasti ihmisten erilaiset tunteet johtavat heidät usein toimimaan järjenvastaisesti. Demokratia on nykyisistä yhteiskuntarakenteista paras, koska se ottaa huomioon sen, että ihmiset eivät ole täydellisiä.”
Olen kyllä lukenut Marxini suhteellisen päinvastaisella tavalla (rationaaliset toimijat viittaavat epäilemättä ennemmin klassisiin taloustieteilijöihin). Marx nimenomaan ei halunnut määritellä valmista tai täydellistä yhteiskuntarakennetta, vaan korostaa sitä, että ”jokaisen ihmisen vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen ehto”.
TykkääTykkää
Kiitos tarkennuksesta, täytyy tunnustaa että itse en ole Marxiani kovin tarkkaan lukenut, joten olet varmasti oikeassa. Ajatus jota tekstissä hain takaa oli ehkä enemmänkin syy kommunismin epäonnistumiselle yhteiskuntarakenteena, mutta kommunismilla oli toki lopulta aika vähän tekemistä Marxin ajatusten kanssa.
TykkääTykkää