Kasvuyrityksissä ja -yrittäjissä on Suomen toivo! Tästä tunnuttiin olevan kohtuullisen yksimielisiä tänään Finlandia-talolla pidetyssä Suomi hyvinvoinnin jälkeen -paneelissa. AaltoES:n ansiokkaasti kokoon saama nimekäs joukko Suomen yritysvaikuttajia keskusteli aiheesta sen verran innostuneesti ja innostavasti, että päätin vielä saman yön aikana kirjata blogiin hiukan mietteitä omasta tavoitetason pohdinnasta.

Puhuttiin itseasiassa Austinista palanneen Juhon kanssa juuri aiemmin päivällä siitä, mihin me oikein Kassilla tähtäämme. Ensimmäisenä etappina siintää ns. Ramen profitable -tila, jossa yritys tuottaa sen verran, että perustajat saavat juuri ja juuri elinkustannuksensa katettua. Nimen mukaisesti rahaa pitäisi siis riittää ainakin halvimpiin pikanuudeleihin asumisen lisäksi. Tiukka nuudelikitkuttelu ei ihan tavoitetasoksi toki riitä, mutta ykkösprioriteettina tässä touhussa tuntuu kuitenkin kummallakin olevan se, että voi työllistää ja elättää itsensä mielekkään ja hyödylliseltä tuntuvan asian parissa, jonka tekemiseen ja tekemättömyyten itsellä on kohtuullisen paljon vaikutusvaltaa.

Tällaiseen tilanteeseen voisi hyvinkin olla mahdollista päästä, jos saamme Kassin myytyä esimerkiksi riittävän monen yliopiston ja kunnan käyttöön Suomessa. Mutta tällaista kaksi työpaikkaa Suomeen tuottavaa puuhastelua ei vielä voine kutsua kasvuyrittäjyydeksi, jota paneelissa kovasti peräänkuulutettiin uusien, kipeästi tarvittavien työpaikkojen luojana. Työpaikkojen luomisen kautta tapahtuva kotimaan hyvinvoinnin pelastaminen on kuitenkin sen verran epäkonkreettisen ja etäisen tuntuinen asia, ettei se yksinään oikein riitä nostamaan tavoitetasoa yli stabiilin pienyrittäjyyden. Etenkin kun ensimmäisenkin työntekijän palkkaaminen on kuulemma siinä määrin työlästä ja riskialtista, että esimerkiksi paneelissa puhunutta Tina Aspialaa oli neuvottu suosiolla etsimään toiminimen omaavia henkilöitä, jotta normaalin palkkauksen raskailta koukeroilta vältyttäisiin.

Verotus kasvuyrittäjyyskasvun esteenä?

Itse en ole ketään koskaan palkannut saati yritysveroja vielä maksanut, mutta vahvalla mutulla väittäisin, että tämä on isompi ongelma yrityksien syntymisen ja työllistävän kasvun tiellä kuin Suomen verotus, joka Nallen johdolla sai paneelissa varsin suuren roolin, ja jonka laskeminen jäi mieleen konkreettisimpana ehdotuksena siitä, mitä käytännössä voitaisiin yrittäjyyden edistämiseksi tehdä. Tuota päättäjille suunnattua viestiä enemmän pidin kuitenkin Petterin ohjeesta koko kansalle:

So, if you want to improve the Finnish growth company ecosystem (and save the welfare state as a by-product), found a startup, apply to work for one or invest in one. It’s that simple, really.

Kaikki kolme saattavat kuulosta isoilta satsauksilta, mutta rahoittaminenkaan ei enää välttämättä ole vain varakkaiden vaihtoehto, vaan erilaisten ulkomaisten ja kotimaisten crowdfunding tai –lending vaihtoehtojen avulla kuka tahansa voi pistää pienen summan hyvän asian puolesta ja hyvällä tuurilla saada vaikka rahoilleen tuottoakin. Joku taisi ehdottaa paneelin Twitter-seinällä, tällaista toimintaa kansanhuviksi lauantai-iltaisen lottokupongin tilalle. 🙂

Lauantai-iltainvestoijat kuuluisivat ehkä ensikertayrittäjien kanssa samaan joukkoon, joka minun kokemukseni mukaan ei juuri pähkäile Suomen verokantaa, vaan haluaa tehdä jotain joka vie maailmaa ainakin hitusen hyvään suuntaan. Kuten Petteri hyvin toi esille, miljoonien yritysmyynnissä on loppupeleissä aika vähän merkitystä sillä, onko se veroprosentti nyt 22% vai 21%. Wahlroosin näkökulma toki kertonee enemmän suurten summien haltijoiden ajatuksista ja heidän motivaatiostaan jäädä/lähteä Suomesta tai sijoittaa täällä toimiviin yrityksiin. Tämä näkökulma on itselleni varsin kaukainen, mutta itsestään selvästi on toki hyväksi Suomelle, jos suuria summia tienanneet menestysyrittäjät jäävät näille kulmille jakamaan kokemuksiaan ja sijoituksia seuraavan polven lupauksille. Jos näiden heppujen jääminen sitten on prosenteista kiinni niin…

Rekrytointi arveluttaa enemmän

Veromielipiteeni ilmaisun hiukan venyttyä palaan vielä varsinaiseen otsikon aiheeseen. Kuinka korkealle siis olemme tähtäämässä Kassin kanssa? Maailmanvalloitussuunnitelmista on kirjoitettu jo aiemminkin, mutta varsinaista linjausta Kassin kasvuhakuisuudesta ei ole tehty. Selvää on, että kaksin ei Kassia maailmalle pusketa, mutta työntekijöiden palkkaus tuo heti lisää riskejä yritystoimintaan. Tarkkaa käsitystä rekrytointiprosessin koukeroista minulla ei vielä ole, mutta ymmärrykseeni muotoutunut mielikuva sisältää palkan oheiskulujen, vakuutusten, työterveyshuollon ynnä muun lakisääteisen tilpehöörin lisäksi huolen työsuhteen mahdollisen päättämisen hankaluudesta.

Ymmärrän hyvin, että vakaa työpaikka on monelle ja moneen elämäntilanteeseen erittäin tärkeä, mutta nämä yksittäistä työntekijää suojelevat säädökset saattavat olla karhunpalvelus työntekijäyhteisölle kokonaisuutena. Jos työntekijän rekrytointi nähdään isona ja sitovana investointina, sitä todennäköisesti vältellään varsin pitkään, jos vaihtoehtoja on tarjolla. Erilaiset henkilöstövuokrausfirmat ovat olleet kovassa nousussa, mikä onkin paljon positiivisempaa, kuin kaikkien mehujen tiristäminen olemassa olevasta työvoimasta työaikoja venyttämällä ja vaatimustasoa nostamalla. Suomessa jengi painaa pitkää päivää paineen alla, ja iso osa on tyystin vailla työtä. Tähän olisi mielestäni syytä puuttua. Työllistämisen tekeminen helpommaksi ja riskittömämmäksi on yksi keino.

Kasvumotivaation suuremmat vaikuttimet

Käsiteltynä ovat nyt kasvuyrittämisen kannalta ei-huolettavat (verotus) ja huolettavat asiat (rekrytoinnin raskaus). Nämä ovat kuitenkin loppujen lopuksi vain hidasteita sillä taipaleella, jolle aloittava yrittäjä kurssinsa asettaa. Kuten veroissa, ei palkkasivukuluissakaan prosentti sinne tai tänne ratkaisse kenenkään kasvuyrittäjyyssuunnitelmia.

Suurempi, mutta vaikeammin konkretisoitava vaikutin on kulttuurinen taipumus vaatimattomuuteen ja hillittyyn omillaan pärjäämiseen. Paneelissa tästä itseasiassa annettiin hieno esimerkki kertomalla, että missään muussa maassa Haluatko miljonääriksi -ohjelman kisaajat eivät ole lopettaneet keskimäärin niin aikaisessa vaiheessa kuin Suomessa. Tässä ”kaksi tonnia, kiitos, ja kotiin” -asenteessa on kieltämättä jotain hyvin suomalaista. Ja minun mielestäni se ei ole mitenkään huono asenne. Olisivatpa vaan kaikki kansat taipuvaisia vaatimattomuuteen ja hillittyyn omillaan pärjäämiseen… :] Mutta kasvuyrittäjyyden kannalta tuo kieltämättä on epäedullinen asenne.

Kuinka siis ylittää oman luonteen mukavuusalueen raamit ja kasvaa Suomen pelastamista auttaviin mittoihin? Ja tarvitseeko niitä rajoja edes yrittää ylittää, jos se kerran ei ole luontevaa? Kuten aiempana totesin, pelkkä työpaikkojen luominen ei ainakaan minulle ole motiivi kasvattaa yrityksen kokoa. Kaksi muuta syytä kuitenkin keksin.

Suomi-kuplan sisällä hillitty ote luultavasti toimisi, mutta Suomen ympärillä ei ole kuplaa. Maailma on pallo, jossa rajat hämärtyvät koko ajan ja oman maan mittakaavassa miettiminen alkaa monella alalla olla lyhytnäköistä. Pikkutiimillä kehitetty Kassi voisi hyvin nousta Suomen ykköseksi yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yritysten sisäisen palvelu-, tavara- ja kyytivaihdon verkkopalveluna. Mutta suuri riski olisi sille, että ennemmin tai myöhemmin maailmalla miljoonarahoituksella kehitetty vastaavantyyppinen palvelu tulisi ja ajaisi ohi. Jos ei jo pelkällä hinnalla tai huippuunsa hiotulla ominaisuusvalikoimalla, niin viimeistään sillä perusteella, että ”siellä on jo kaikki muutkin”. Esimerkkitapauksena toiminee IRC-galleria vs. Facebook.

Toinen hyvä syy kasvaa isoksi on kysymys siitä, miksi tehdä vähän hyvää, jos voi tehdä paljon? Kuten todettua, monen ihmisen toimintaa ohjaa halu saada aikaan jotain hyvää maailmassa, töytäistä sitä edes pikkuisen oikeaksi katsomaansa suuntaan. Me uskomme, että Kassilla on paljon potentiaalia rikastaa monen ihmisen elämää läheltä lainaksi saatujen tavaroiden, tarpeen mukaan annetun ja saadun naapuriavun, mukavien kimppakyytien sekä ehkä erityisesti lähiyhteisöstä avun ja vaihtojen myötä saatujen uusien tuttavuuksien myötä. Ihmisten lisäksi Kassi-toiminnasta hyötyy myös planeettamme. Miksi siis pitää tällaista kynttilää Suomi-vakan alla?

Avoimen lähdekoodin ajatus on, että tehty hyvä on tarjolla kaikille, ja samaa filosofiaa seuraa Avoin yritys. Miksi siis emme hyödyntäisi tarjolla olevia tukirakenteita ja nyt vallitsevaa ”Kasvuyrittäjissä Suomen pelastus” -pöhinää ja lentäisi tällä hyvää asiaa saattelevalla raketilla niin pitkälle kuin parhaamme tehden homma voi liitää? Kuuseen kurkottamalla tunnetusti kapsahtaa katajaan, mutta kuuhun tähtäämällä laskeutuu tähtien joukkoon.

Suomi hyvinvoinnin jälkeen onnistui innostamaan ainakin minua tähtäämään korkealle. Toivottavasti tämä teksti, kuten muukin tarinointimme, onnistuu innostamaan samalle taipaleelle myös muita!