Joulukuun Imagessa oli juttu kevään esikoiskirjailijasta Henna Helmi Heinosesta. Heinonen on saanut paljon palstatilaa ja julkisuutta, koska hän on poikkeuksellisen tehokas itsensä markkinoija. Markkinoinnin tärkein väline on blogi, joka on otsikoitu ”minusta tulee kirjailija”. Sen Heinonen perusti jo paljon ennen kustannussopimuksen saamista.

Juttua lukiessani mieleeni tuli välitön analogia Heinosen toiminnan ja Avoimen yrityksen välillä. Vaikka meidän pääpainomme onkin yrittäjyyden uudistamisessa avoimuuden keinoin, sopisi aika moni kirjoitus sellaisenaan myös blogiin nimeltä ”minusta tulee yrittäjä”.

Heinosen strategia on toiminut hyvin: blogi ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ovat tuoneet hänelle kustannussopimuksen, kirjakaupat ovat olleet esikoisesta kiinnostuneista ja todennäköisesti sitä myös myydään kohtuullisesti. Imagen jutussa pohditaan, onko tämä oikein. Saako keskinkertainen kirjoittaja taitavan julkisuuspelin avulla kirjojaan myytyä väärin perustein?

Kuten meidän, myös Heinosen valtti on avoimuus. Jutussa mainitaan, että Heinonen on ”oman elämänsä Big Brother -tähti” ja todetaan: ”Heinonen on hyvin avoin naiiveistakin ajatuksistaan, mikä saa ihmisen tuntumaan vilpittömältä mutta voi kostautua.” Heinonen onkin saanut niskaansa myös kritiikkiä. Monen mielestä hän on pelkkä julkisuushakuinen pyrkyri.

Image huomauttaa, että kirjailijaksi ei ryhdytä noin vain: ”Kirjailijaksi tullaan, niin kuin muiksikin taitolajien ammattilaisiksi.” Kirjailijaksi tulemisen kriteereitä lehti ei mainitse, mutta Suomen Kirjailijaliitto mainitsee: ”Kirjailijaliiton jäseneksi hyväksyminen edellyttää, että hakija on julkaissut sellaisia suomenkielisiä, taiteellisesti korkeatasoisia teoksia, että häntä niiden perusteella voidaan pitää kirjailijana.”

Jos kirjailijaksi ei tulla noin vain, tullaanko yrittäjäksi? Suomen yrittäjät ainakin toivottaa kaikki tervetulleiksi, toki maksua vastaan. Muun muassa suosittuun ReadWriteWeb-teknoblogiin kirjoittava Jolie O’Dell on eri mieltä. Blogipostauksessaan You’re not an entrepreneur O’Dell ripittää ihmisiä, jotka kutsuvat itseään yrittäjiksi liian heppoisin perustein. O’Dellin mukaan yritys on sellainen, jolla on mieluiten riskirahaa ja palkattua henkilökuntaa. Hänen kanssaan vastakkaista mieltä on puolestaan 37signals-yrityksen David Heinemeier Hansson, jonka mielestä pieni mutta voitollinen yritys on paras yritys ja riskiraha kaiken pahan alku ja juuri.

Taitaa olla niin, että asian ratkaisevat lopulta kirjailijan tapauksessa lukijat ja yrityksen tapauksessa asiakkaat. Siinä mielessä komppaan Juha Vuorista, joka kritisoi Kirjailijaliiton tiukkoja kriteereitä. Miehen kritiikki apurahajärjestelmää kohtaan kuitenkin hiertää samasta syystä kuin Hanssonin riskirahan arvostelu. Ilman apurahoja moni nykyisin laajasta lukijakunnasta nauttiva klassikko olisi saattanut jäädä kirjoittamatta, ja ilman riskirahaa ei olisi Facebookia tai Twitteriä. Aina tuotettu arvo ei ole suoraan mitattavissa tai nähtävissä ensimmäisestä päivästä lukien. Näin on usein etenkin silloin, jos päämäärät ovat suuret ja korkealentoiset. Silloin tarvitaan ”leap of faith”: jonkin rahakkaan tahon usko siihen, että tästä tulee vielä jotain.

Voisiko laaja määritelmä kirjailijalle ja yrittäjälle olla siis seuraavanlainen: jos joku on valmis maksamaan siitä, mitä teet, se riittää. Maksajalla ei ole niin väliä: oli se sitten Tekes, apurahoja myöntävä säätiö, riskirahoittaja, lukijat tai asiakkaat, joka tapauksessa olet tehnyt jotain oikein ja saanut jonkun vakuutettua siitä, että toimintasi on hyödyllistä ja sitä kannattaa tukea. Taiteellisista ansioista ja oikeasta tavasta tehdä bisnestä voidaan toki aina taittaa peistä, mutta niiden suhteen olen Heinosen linjoilla: kauneus on katsojan silmässä.

Meitä ei ole vielä oikeastaan kukaan kritisoinut siitä, mitä teemme. Toki se saattaa johtua siitä, että emme ole saavuttaneet yhtä laajaa lukijakuntaa kuin Heinonen. Mutta olisiko nyt silti arvostelun aika? Kehotankin kaikkia lukijoita esittämään tämän postauksen kommenteissa kaikki mahdolliset mieleen tulevat epäilykset liikeideastamme, avoimuusaatteemme toimivuudesta ja tämän blogin mielekkyydestä. Ilman kritiikkiä on vaikea parantaa.