Hyvien asioiden mainosverkosto

Kuten liiketoimintamallistamme kertovassa aiemmassa artikkelissa todettiin, mainonta on meille yksi mahdollinen ansaintakeino. Siihen liittyy kuitenkin meidän kaltaisemme yhteiskunnallisen ja kulutuskriittistä ideologiaa noudattavan yrityksen kohdalla merkittäviä haasteita.

Surffailin päivänä muutamana maailman suurimman verkkokierrätysverkoston Freecycle Networkin sivuilla. Verkosto on voittoa tavoittelematon organisaatio, mutta sellaisenkin pitää luonnollisesti rahoittaa toimintansa jotenkin. FN:n keinot ovat yritysten sponsorointi sekä Google-mainokset, joita näkyy olevan runsaasti jokaisella sivulla.

Osa mainoksista on asiallisia ja teemaan sopivia: esimerkiksi Helsingin verkoston kohdalla mainostetaan muun muassa Helsingin seudun ympäristöpalveluiden kierrätysohjeita. Suurin osa mainoksista on kuitenkin varsin epäilyttäviä: ne hyödyntävät Freecyclen sivulla usein mainittua ”ilmainen”-sanaa, mutta houkuttelevatkin ihmisiä esimerkiksi pikavippisivustoille tai tämän kaltaisille äärimmäisen epäilyttäville saiteille.

Mainokset voi toki blokata erilaisilla selainlaajennuksilla, mutta tämäkään ei tunnu tarkoituksenmukaiselta. Suurin osa ihmisistä käyttää monia ilmaisia mainosrahoitteisia palveluita, kuten Googlea ja Facebookia. Myös minä käytän näitä palveluita mielelläni, ja koska haluan käyttää niitä jatkossakin ilmaiseksi ja tukea niiden toimintaa, jätän ihan periaatteesta adblock-sovellukset asentamatta. Mutta tokihan se ärsyttää, kun naamakirjan sivupalkki kauppaa minulle huijaussivustoa.

Mainosalalla on huono maine, ja sen takia esimerkiksi Netcycler on valinnut mainoksettoman linjan. Mielestäni vika ei kuitenkaan ole mainostamisen yleisessä pahuudessa, vaan siinä että nykyiset mekanismit ovat huonoja kohdentamaan mainokset siten, että ihmiset saavat nähtäväkseen viestejä, jotka ovat heille oikeasti relevantteja.

On paljon palveluita ja muita tahoja, joiden mainoksia ympäristötietoinen ihminenkin katselee mielelleen. Edellä mainitun HSY:n lisäksi tällaisia ovat nähdäkseni ainakin erilaiset korjaus- ja kunnostuspalvelut, vuokrauspalvelut, käytettyä tavaraa myyvät tahot, monet julkiset palvelut sekä erilaiset kansalaisjärjestöt. Muitakin varmasti löytyy.

Haasteena on siis seuloa nämä tahot pikavippifirmoista, turhia kulutustavaroita mainostavista yrityksistä ja muista vähemmän relevanteista mainostajista. Tällainen seulonta vaatii paljon resursseja, eikä yksittäisellä yrityksellä, ainakaan pienellä sellaisella, ole moiseen resursseja.

Ehdotukseni on siis seuraava: on perustettava ”Hyvien asioiden mainosverkosto”. Verkosto on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka huolehtii mainostajien valinnasta ja tekee sopimukset sekä mainostajien että mainoksia näyttävien verkkopalveluiden kanssa. Verkostossa saavat mainostaa ainoastaan ne tahot, jotka täyttävät sen määrittelemät kriteerit.

Ketkä mainostavat?

Millaisilla kriteereillä mainostajat valitaan? Tämä lienee vaikein asiaan liittyvä kysymys ja vaatii paljon pohdintaa. Todennäköisesti olisi syytä aloittaa jonkinlaisella simppelillä peruskriteeristöllä ja kehittää sitä ajan mittään käyttäjiltä saadun palautteen perusteella. Tässä muutama alustava ehdotus.

  1. Ei ollenkaan kulutustavaroita myyviä yrityksiä (ehkä paikoin liiankin tiukka rajaus, mutta vähemmän tiukat menevät nopeasti monimutkaisiksi)
  2. Ei pikavippiyrityksiä tai muita rahanhankintaa, arpajaisia ym. mainostavia tahoja
  3. Ei verkkopelejä
  4. Ei deittailusivustoja
  5. Ei huijareilta vaikuttavia tahoja (tämä on haasteellinen kohta: miten huijarit tunnistetaan? Aiheutuuko eettisiä ongelmia, jos arviot tehdään ns. ”pärstäkertoimen” mukaan? Voisiko kotimainen startup Web of Trust auttaa? Discuss!)

Ketkä näyttävät mainoksia?

Millä sivustoilla näitä mainoksia näytettäisiin? Tässäkin olisi ehkä hyvä olla jonkinlainen kriteeristö, jo senkin takia että homma olisi mielekkäämpää myös mainostajille. Jos lähdetään siitä, että ideaa testattaisiin ainakin aluksi Suomessa, voisimme haastaa mukaan Kassin lisäksi esimerkiksi seuraavat tahot (näiden lisäksi varmasti paljon muitakin, joita emme muistaneet tai joista emme ole vielä kuulleet):

  1. Kuluttajapalvelut: Finderbase, Netcycler, Kuinoma, BookaBooka, Stadin Aikapankki, Nextdoor, Jobita, Fillarikanava, Kyydit.net, Kimppa.net
  2. Blogit ym. sivustot: Uusi musta, Kulutusjuhla, Ennenvanha, Greenfashionfreak

Listasta voi huomata, että verkostolle alkaa olla selkeä tilaus: kuinka moni listalla olevista sivustoista oli pystyssä viisi tai tai kymmenen vuotta sitten? Kulutus- ja ympäristötietoisuus on tällä hetkellä vahvassa nousussa myös verkossa, joten nyt voisi olla oikea aika tällaiselle yhteistyölle.

Edellämainitut tahot tai ainakin osa niistä (ynnä varmasti monet muut vastaavat, jotka unohdin listalta) voisivat toimia myös mainosverkosto-organisaation perustajina. Kuten todettua, yksittäisellä organisaatiolla eivät paukut välttämättä riitä, mutta tällä joukolla voisivat jo riittääkin. Tarkoituksenamme on ottaa yhteyttä kaikkiin edellämainittuihin sekä kaikkiin muihin mieleen tuleviin tahoihin tämän idean eteenpäinviemiseksi, olettaen että muutkin siitä innostuvat.

Verkoston kasvettua riittävän suureksi sen mainoksia voisi näyttää yksityisten yritysten palveluiden lisäksi myös julkisen sektorin palveluissa. Se voisi olla kunnillekin mielekäs tapa ansaita lisätuloja.

Käyttäjän näkökulma

Tarkoituksena olisi, että mainonta ei olisi käyttäjien tiellä, vaan päinvastoin hyödyttäisi myös heitä. Tässä tärkeitä tekijöitä mainonnan kohdentaminen oikein, sijoittelu sivuilla sekä mainosten design. Jälkimmäisiä varten olisi varmasti syytä luoda oma ohjeistonsa.

Mainonnan kohdentaminen tapahtuisi hyödyntämällä googlemaista sanahakukohdennusta, sillä suurin osa sivustoista käyttää jonkinlaista sisäistä hakua. Myös paikkatiedon hyödyntäminen olisi mahdollista, sillä se on nykyisin saatavissa monessa tapauksessa suoraan käyttäjän selaimesta. Tällöin esimerkiksi pyörän korjausta Kassista, Netcycleristä tai Jobitasta etsivä saisi nähdäkseen lähiseudulla olevien edullisten pyöränkorjauspalveluiden mainoksia.

Hyvien asioiden verkostossa mainostaminen olisi yrityksille varmasti selkeästi kalliimpaa kuin Googlen mainosten käyttö, mutta se on mielestäni perusteltua paremman kohdennuksen takia. Mainokset näytettäisiin näin etupäässä ihmisille, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita mainostetuista palveluista tai tahoista. Tarkoituksena on, että verkostosta hyötyisivät niin mainostajat, palvelut kuin kuluttajatkin.

Olisiko Hyvien asioiden mainosverkostossa järkeä? Miksi, miksi ei? Haluaisitko sinä mainostaa tällaisessa verkostossa? Entä haluaisitko tällaisia mainoksia blogiisi tai verkkopalveluusi? Jos et haluaisi, miksi et? Jätä kommentti, tai ota meihin yhteyttä!

Mainokset

Tietoja Juho

Startup-yrittäjä, jonka intohimona ovat yhteiskunnalliset keskustelut.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

14 vastausta artikkeliin: Hyvien asioiden mainosverkosto

  1. Antti Poikola sanoo:

    Olipas pitkä postaus, teillä sitä energiaa riittää!

    Kuinoman, Nextdoorin, Fillarikanavan ja en muista kenen muun Suomalaisen yhteiskunnallisen yrityksen / palvelun kesken oli puhetta noin vuosi sitten aktiivisesta toistemme mainostamisesta, kävijöiden ohjaamisesta, ringistä, mutta homma jotenkin laantui, en ollut itsekään aktiivinen. Tämä ei siis toisi rahaa, suoraan, mutta kävijöitä eri saiteille.

    Mites tiiviisti te muuten olette Netcyclerin ja Kuinoman kanssa yhteydessä, onko synergiaa tai kilpailuasetelmaa?

    Web of Trust on ihan tuntematon mulle…

    Tykkää

    • Juho sanoo:

      Meillä on kanssa puhetta ollut tuosta ainakin Netcyclerin ja Nextdoorin kanssa, ja Kuinomankin kanssa yhteistyökuvioista on maileja vaihdettu. Toistaiseksi kuitenkin vähän juuri tuohon ajan ja aktiivisuuden puutteeseen on homma kaatunut. Siksi ajateltiin, että voisi yrittää uutta avausta asian tiimoilta.

      Edellä mainituista syistä johtuen yhteistyötä ei siis tällä hetkellä juuri ole tehty, mutta ehdottomasti syytä olisi. Kilpailuasetelma ei minusta sovi tälle ”alalle” ollenkaan. Tärkeintä on, että tavarat ja palvelukset kiertävät ja kohtaamiset tapahtuvat, ei se minkä palvelun kautta se tapahtuu. Uskon, että jokaisella luetelluista palveluista on oma roolinsa ja omat vahvuutensa, ja yhteistyötä tekemällä kaikista tulee vieläkin parempia.

      Mullakaan ei Web of Trustista hirmusti tietoa ole, mutta käsittääkseni sillä alkaa olla jo ihan kohtuullinen määrä ulkomaisiakin käyttäjiä, ja odotukset ovat korkealla.

      Tykkää

  2. Antti Poikola sanoo:

    Tältä sivulta puuttuu search-boksi… olisin etsinyt, että joko olette kirjoittaneet kirjanpidon avoimuudesta?

    http://www.ehow.com/about_4571747_open-book-accounting.html

    Tykkää

    • Juho sanoo:

      Hakukenttä tosiaan puuttuu, hyvä huomio. Pitää lisätä sellainen ensi tilassa. Ja myös hyvä aihe-ehdotus ja kiinnostava linkki, kirjanpidon avoimuus on ehdottomasti asia josta tulemme kirjoittamaan. Käytännön kokemusta asiassa tullaan toki saamaan vasta sitten kun firma on pystyssä, mutta asiaan lienee hyvä perehtyä jo sitä ennen.

      Tykkää

  3. Hmm, tuossa olisi myös Googlelle mainosjättinä tai jollekin mediatoimistolle ideaa paketoida mainoksia esim. eettisyyden mukaan. Kontekstitietoisuus tietysti teoriassa auttaa, mutta Kassin tapauksessa taitaa konteksti olla kuitenkin niin laaja, ettei se käytännössä auta.

    Tykkää

    • Juho sanoo:

      Hm, mitä tarkoitat sillä että konteksti on niin laaja? Ilmeisesti sitä että Kassin käyttäjät eivät sinänsä edusta mitään tiettyä demografiaa? Tämä pitää paikkansa. Toisaalta meidän tapauksessamme Kassin tuleva yhteisömalli mahdollistaa paremmin kontekstin hyödyntämisen: koiraharrastajien kassiyhteisöön kuuluville kannattaa ehkä näyttää osin erilaisia mainoksia kuin Aalto-yliopiston yhteisön jäsenille.

      Jos joku mediatoimisto haluaa olla aloitteellinen tämän idean hyödyntämisessä, niin sitä saa käyttää vapaasti. Ilmoittaudumme vapaaehtoisiksi näyttämään kyseisiä mainoksia. 🙂

      Tykkää

    • Juho sanoo:

      Niin ja ”eettinen mainosverkosto” toimisi tosiaan nimenä ehkä paremmin kuin ”hyvien asioiden mainosverkosto”. 🙂

      Tykkää

  4. Juha Mattila sanoo:

    Hieno idea!

    Olen itse jonkin verran tutkinut ko. asioita ja tunnen intohimoa ajatusta kohtaan, sillä omasta mielestäni eettisten yritysten tulisi astua voimakkaammin ja näkyvämmin markkinatalouden alttarille, jotta voitaisiin torpata vaikkapa isojen yritysten sademetsävaltauksia.

    Tämä idea markkinatalouden liittämisestä eettisyyteen sotii hyvin voimakkaasti vallitsevaa, omasta mielestäni välillä jopa lukkiutunutta ajatusmallia vastaan, jossa eettisyys ja taloudellinen menestys eivät voi kulkea käsi kädessä. Eli hieman kärjistääkseni omaa kokemustani eettisten toimijoiden ajatusta: ”Vain silloin, kun elät kädestä suuhun ja sinulla ei ole elannon ansaitsemisen lisäksi suurempaa voitontavoittelun päämäärää, olet todellinen eettinen yritys.” Toisaalta entistä enemmän on myös sellaisia toimijoita, jotka ajattelevat, että markkinatalouden ja eettisyyden ei tarvitse olla keskenään ristiriidassa.

    Haasteena voi suomen mittakaavassa olla se, että yleensä toimijat näillä eettisillä markkinoilla ovat hyvin pieniä ja katteet eivät päätä huimaa. On kysymysmerkki, kuinka paljon mainontaan ollaan jo pienistä katteista valmiita luopumaan ja kuinka hyödyllisenä mainostus koetaan. Erään vastaavan alan toimijalla oli aikanaan saman tyyppinen ajatusmalli, jossa eettisillä yrityksillä on oma markkinapaikka, mutta myöhemmässä vaiheessa jouduttiin mainostuksen maksullisuudesta luopumaan lähinnä edellä mainituista syistä.

    Meillä on ollut tänä vuonna käynnissä Ecocredit -projekti, jossa ideana on koota tarkasti määriteltyjen kriteereiden avulla valittuja eettisiä ja ekologisia yrityksiä järjestelmään, jossa ekologisesta/eettisestä kuluttamisesta saisi etua. Tällä hetkellä projekti käy säästöliekillä, koska ansaintamalli tarvittaviin investointeihin nähden on vielä suuren suuri kysymysmerkki.

    Teimme projektin tiimoilta alustavan mielipidekyselyn noin 110 kriteeristön mukaan valitulle yritykselle, joista 44 vastasi. Näistä noin 84% ilmoitti halukkuutensa kuulua järjestelmään, jossa kuluttaja saa eettisestä kuluttamisesta hyötyä. Kuitenkin feedbackinä oli kaupallisuuden dilemma, jota vastaan monet eettisistä yrityksistä taistelevat ideologisten periaatteiden vuoksi. Ja kun kysyimme järjestelmän liittämistä pankkien tai olemassaolevien etujärjestelmien S-market, K-Market – tyyppisten toimijoiden systeemeihin, oli noin 60% sitä ajatusta vastaan.

    Eli tietyt riskit ansaintamalliinne liittyvät. Volyymit pitäisi saada todella ylös ja mikäli kriteeristöt ovat kovin tarkat ja joustamattomat, onko se mahdollista? Onko rahkeita sanoa maksavalle asiakkaalle ei, varsinkin hankalina aikoina. Ainakin homma pitäisi saada kansainväliselle areenalle mahdollisimman vahvasti. Huomaan, että tietyllä tavalla kohtaamani skeptisyys on tarttunut myös minuun tässä asiassa ja minulla on siltikin vain kohtalaisen lyhyt kokemus aiheesta takana.

    Joka tapauksessa kannatan ideaa vahvasti ja mikäli itselläni olisi eettinen yritys ja mainostustarve, olisin kyllä ko. palvelusta kiinnostunut ja siitä maksamaankin, mikä on tietysti aina helppo sanoa. Verkoston rakentaminen ja asian miettiminen käyttäjän kannalta ovat erittäin raikkaita ja hienoja ajatuksia. Hyvät ideat punnitaan aina toteutuksella ja jos hommaa aletaan tosissaan tekemään, niin näin hyvät asiat ovat varmasti sellaisia, johon alkaa tulla ihmisiä mukaan. Ja jos ihmisiä on riittävästi mukana ja lisäarvoa syntyy, voi ansaintamalliinkin avautua aivan uusia mahdollisuuksia.

    Tykkää

    • Juho sanoo:

      Hei Juha,

      Kiitos jälleen pitkästä ja perusteellisesta kommentistasi. Kiinnostavaa kuulla, että vastaavanlaisia ideoita on kehitelty muuallakin, näin oletimmekin. Totta on, että volyymit pitäisi saada korkealle. Toisaalta tässäkin voisi kenties yrittää mahdollisimman kevyttä kustannusrakennetta: nettimainosverkoston rakentaminen ei vielä välttämättä muodostuisi kohtuuttoman kalliiksi prosessiksi. Toki mainostajien haalinta lienee ongelma, sillä suoramyynti ei kalleuden takia kannata.

      Haasteita hommaan selvästi liittyy. Pitää yrittää kehitellä ideaa edelleen ja keskustella siitä mahdollisimman monen tahon kanssa, ehkä jonkinlaisia ratkaisuja pystytään löytämään.

      Tykkää

  5. Sini Ruohomaa sanoo:

    Eettisen mainostamisen tukeminen kuulostaa sinänsä ehdottoman kannatettavalta, sillä nykyään tuntuu että suunta on ihan vastakkainen. Yhdyn kuitenkin edelläkin esitettyyn huoleen siitä, että tavoitteilla saattaa olla sisäinen ristiriita tai pari:

    – ”Epäeettiset” toimijat eli puulaakit, jotka eivät rajoita toimintaansa kovin monimutkaisin periaattein (ja kenties myös toimivat rahakkailla mutta vähemmän eettisillä aloilla), tahkonnevat enemmän rahaa* joten heillä sitä myös on pistää enemmän mainontaan. Sen sijaan eettisten toimijoiden mainontabudjetti on oletettavasti pienempi, ja eettiset mainontafoorumit suunnitelmien mukaan sen lisäksi kalliimpia.

    *) Olettaen että asiakkaat eivät perehdy näiden periaatteiden puuttumiseen niin paljon että se vaikuttaisi heidän päätöksiinsä, jolloin rajoitusten puute voisi vähentää ansaintamahdollisuuksia.

    – Jotkin satunnaiset ”eettiset” toimijat pitävät jopa toimintaperiaatteena sitä, ettei ihmisille luoda ylimääräisiä tarpeita, varsinkaan väärin mielikuvin. Muistelen yhtäkin käytetystä materiaalista kehittävää design-vaatepajaa, jonka ainoa myönnytys mainostamiselle oli tarinan mukaan pieni paikallislehden ilmoitus, jossa kerrotaan mistä kauppa löytyy.

    Minusta siis kuulostaa, että tavoitteena on saada tiukasti rajatulla eli pienemmällä, ja keskimääräistä rajallisemmalla budjetilla liikkeellä olevalta mainostajakunnalta vastaavanlaisia tuloja kuin muilla mainossaiteilla (ja mainostulot eivät sellaisillakaan ilmeisesti ole ihan kultaluoti rahoituksen ratkaisemisen suhteen). Vaikka itse mainostuksen kustannukset olisivatkin ihan samat ja tarvittava kontekstitietoisuus toteutuisi maagisesti kättä heilauttamalla, kuulostaa siltä että tämä voi olla jopa mahdoton yhtälö ratkaistavaksi.

    Kassia hieman muistuttavan Community Exchange Systemin paikallisten piirien ansaintalogiikka perustuu ymmärtääkseni eräänlaiseen tapahtuneiden vaihtojen verotukseen (/”provisioon”)- Huuto.netin, maksuvälittäjien yms. ansaintalogiikan tapaan – kuitenkin sillä erotuksella, että verot kerätään järjestelmän sisäisestä valuutasta vastineeksi piirien pyöritykseen vaadittavaan henkilötyövoimaan. Tästä ei ikävä kyllä ole suurta iloa koko järjestelmän ylläpitäjälle, jonka pitäisi saada myös sitä ulkoista valuuttaa mm. tietoliikennemaksuihin. Tiedä sitten mistä se siellä päin tulee.

    Ihmisiin tuntuu vetoavan luonnostaan kustannusten piilotus yleisten maksujen, verojen ja oman ajankäytön tai henkisen rasituksen (kuten mainosten) taakse, jolloin saadaan aikaan näennäisen ilmaisia tuotteita, ja täten näiden käyttöönotolle on pienempi kynnys. (Tai sitten sitä tarjontaa on vain kaikesta immateriaalisesta yksinkertaisesti liikaa, jolloin ilmaisuutta tarvitaan kilpailueduksi.) Se kupeen kaivaminen pakon edessä on vain henkisesti kovin raskasta. Moni tuntuu mieluummin käyttävän tunnin aikaansa epämieluiseen tekemiseen kuin kuluttavansa puolet teoreettisesta tuntipalkastaan jonkin tarpeen täyttämiseksi. Kas kun aikaahan meillä tulee koko ajan lisää, kun taas rahasta ei koskaan tiedä – vai tietääkö?

    Niin, kyseisen lompakon availun helpottamiseksi vanhat Pirate Bayn tekijäthän ovat pystyttämässä mikromaksupalvelua, jossa tietty raha menee tililtä joka kuukausi joka tapauksessa, ja käyttäjä vain valitsee, minkä kohteiden välille se tässä kuussa jakautuu. Itse tosin en taitaisi tuntea riittävää sosiaalista yhteenkuuluvuutta liittyäkseni virtuaalivaltioon jonka käytännössä ainoa palvelu minulle on verotus ja laaja äänestysoikeus. Mieluummin annan rahani tutulle kaverille joka lisäksi hoitaa sen äänestämisen vaivan viisaasti ja huolella. 😉

    Suoraan lahjoittamiseen liittyy vielä ostamista ja veroja tiukemmin hyvän mielen bonus, jota ei pakkomaksamisesta yhtä lailla saa – vaikkakin olen ajatellut myös ajoittaisia ”ostan tämän tuotteen tukeakseni tätä yritystä/periaatetta/toteutustapaa” -ajatuksia, kun jotain on pakko ostaa mutta minulle jää hieman valinnanvaraa, mitä tarkalleen. Lahjoittamisen huono puoli lienee, että se on epätasaista: spontaani lahjoitus suuntautuu vahvimmin sellaisiin asioihin, joiden kanssa vietetään aktiivisesti aikaa ja jonka olemassaolo ei piiloudu toiminnan taakse (lahjoitan useammin hauskalle pelille kuin vaikkapa sukututkimusohjelmistolle, saati nettiselaimelleni). Tai sitten sellaiselle joka pyytää vakuuttavimmin. Tuntuisikin olevan optimaalisempaa, että joku yhdessä valittu edustuskunta päättää kaikilta kerättyjen rahojen jakamisesta edes vähän laajemmalla perspektiivillä… Ohops, olikin tänään kovin punainen paita päällä. X-)

    Tykkää

    • Juho sanoo:

      Hei Sini,

      Kiitos perusteellisesta kommentistasi! Totta on, että yhtälö ei ole ihan helppo. Varmasti vaatisi ainakin paljon laskelmia, ennen kuin hommaa voisi ruveta edistämään. Olennaista olisi selvittää, kuinka pienillä resursseilla toiminnan voisi mahdollistaa, jotta myös mainosten hinnat voisi pitää mahdollisimman pienenä. Totta on myös, että esimerkiksi käytettyjen tavaroiden liike ei välttämättä halua luoda ihmisille uusia tarpeita minkäänlaisella mainonnalla, mutta esim. kunnostus- ja vuokrauspalveluilla ei välttämättä olisi yhtä paljon tämänsuuntaista ajattelua, vaan kyse olisi puhtaasti siitä, että ihmiset saisivat tietää, että uuden ostamisen sijaan on muitakin vaihtoehtoja.

      Transaktioihin väliin menemistä on pohdittu rahoitusmallina, mutta toisaalta se tuntuu meistä jotenkin olevan ristiriidassa sen kanssa, että käyttäjiä kannustetaan aktiiviseen palvelun käyttöön ja yhteisölliseen jakamiseen. Toisaalta tietysti osuuden veloittamienn myymisestä ja vuokraamisesta voisi kannustaa ihmisiä vaihtamaan, lainaamaan ja antamaan tavaroita enemmän… 🙂 Myös käyttöliittymällisesti transaktioista veloittaminen on hieman haasteellista, ilman sitä palvelun pystyy pitämään mukavan simppelinä.

      Pirate Bayn tekijöiden tuore Flattr-palvelu tosiaan pyrkii luomaan uudenlaista arvostustaloutta, jossa rahat jaetaan toimijoille sen perusteella, pitävätkö ihmiset näiden saavutuksia arvossa. Olisi hienoa, jos tämänsuuntainen malli yleistyisi, mutta siihen lienee vielä jonkin verran matkaa, joten ainakaan aluksi se ei todennäköisesti ainoaksi rahoitusmalliksemme todennäköisesti sovellu. Mutta mukana pohdinnoissa se pidetään ehdottomasti.

      Tykkää

  6. Paluuviite: Onnistunut Onnistamo 2011 | Avoin yritys

  7. Paluuviite: Yhteisöllinen kuluttaminen: mikä on toimivin bisnesmalli, osa 1 | Avoin yritys

  8. Paluuviite: Visio | Avoin yritys

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s