Tänään päättyi kolmepäiväinen Onnistamo 2011 -tapahtuma, joka käsitteli yhteiskunnallista yrittäjyyttä konferenssin ja epäkonferenssin keinoin. Ohjelmassa oli perjantaina informatiivinen avaus Bottalla Anni Sinnemäen puheen ja poliittisen paneelin sekä muutaman työpajan voimin. Osallistavampaan toimintaan päästiin toden teolla vasta lauantaina epäkonferenssiosuuden startatessa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa.

Epäilyttävä epäkonferenssi ylitti odotukset

Tutustuin epäkonferenssi-menetelmään nyt ensimmäistä kertaa ja ennakkoon se vaikutti epämääräisyydessään hiukan arveluttavalta. Tavoitteenani oli erityisesti selvittää, mistä yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä on kyse, ja mitä se voisi merkitä Avoimen yrityksen kannalta. Osallistujista itsestään lähtevä, pienistä työpajoista koostuva epäkonferenssi ei alkuun kuulostanut tehokkaimmalta menetelmältä tavoitteeni saavuttamiseen.

Yllätyin kuitenkin hyvin positiivisesti. Lauantain alkaessa tyhjyyttään loistava aikataulu täyttyi nopeasti osallistujien alustamista 45 minuutin työpajoista. Osa näistä oli sovittu alustajien kanssa toki etukäteen, mikä lienee fiksua, jotta vältetään tilanne, jossa joukko ihmisiä tuijottaa tyhjää aikataulua ennestään tuntemattoman aiheen ja ennestään tuntemattoman tapahtumaformaatin kangistamina. Itselleni ei kyllä edes käynyt selväksi, moniko workshopeista oli ennakkoon varmistettu, ja mitkä syntyivät spontaanisti. Osallistumis- ja järjestämiskynnys oli onnistuttu laskemaan varsin alas, joten löysinpä itsenikin pitämässä sessiota yhteisöllisestä kuluttamisesta heti lauantai-iltapäivällä. 🙂

Jälkeenpäin ajatellen epäkonferenssi oli oiva valinta työskentelymenetelmäksi, kun kyseessä oli aihe (yhteiskunnallinen yrittäminen Suomessa), josta kukaan ei tiedä kokonaisvaltaisen paljon (mm. virallinen määritelmä puuttuu vielä), mutta moni tietää jotain ja paikalle oli saatu vierailijoita mm. Britanniasta, missä yhteiskunnallinen yrittäminen on jo astetta tarkemmin määritelty käsite. Osallistuvista lähtevä ohjelma tuntui myös aktivoivan ihmisiä eri tavalla kuin tarkkaan määritelty, ja ohjelmataulun ääressä muun muassa käytiin osallistujaporukalla oma-aloitteista keskustelua (ja post-it äänestystä) samankaltaisten aiheiden yhdistämisestä.

Vaikka jaettu tietomäärä ei ehkä vastaa perinteisessä konferenssissa potentiaalisesti tarjolla olevaa, uskon, että tällaisesta kokemuksesta muistaa olennaiset asiat paljon paremmin, kun niistä on itse sessioissa keskustellut, pelkän luennoilla nuokkumisen sijaan. Toinen, kenties tietomäärääkin olennaisempi asia tulevaisuuden kannalta on, että workshopkeskusteluissa (epä)konferenssikansa tuli pikkuhiljaa tutummaksi, ja kun muutkin huoneessa olijat olivat saman aiheen kiinnostuksensa perusteella valinneet, saattoi olla varma, että joitain yhteisiä intressejä löytyy.

Epäkonferenssi-formaatin sanottiin yrittävän välttää sitä, että tapahtuman parhaat hetket osuisivat lähinnä kahvipöytäkeskusteluihin, kuten ihmiset monesti kokevat. Sanoisin, että Onnistamossa tässä onnistuttiin, sillä muistan hyviä keskusteluita niin kahvipöydistä kuin sessioista, ja monesta henkilöstä en edes suoraan muista, kummassa kontekstissa parhaat jutut tuli vaihdettua.

Avoimia muistiinpanoja

Avoimen yrityksen tähänastinen konkreettinen toiminta työhuoneen ulkopuolella on tapahtunut 95-prosenttisesti duokokoonpanolla. Toisin sanoen olemme Juhon kanssa olleet molemmat paikalla jokaisessa myyntitapaamisessa ja valtaosassa muitakin tapahtumia. Tällä kertaa olin yksin liikenteessä lauantain ja sunnuntain, joten jonkinlainen sisäinen raportointi lienee tarpeen. Pääosa tästä hoitunee suullisesti, mutta näin tapahtumapäivän iltana on ehkä hyvä käydä läpi ja kirjata jotain jo muistiin niin Juholle raportoinnin kuin omankin muistamisen kannalta.

Blogi lienee paikkana toimiva siinä missä muutkin, ja avoimessa hengessä täältä voivat kiinnostuneet asiasta lukea (ja epäkiinnostuneet hypätä seuraavaan väliotsikkoon.)

• Elonpiiri ry ja Ex Veteris Nova valmistelevat yhteisöllisen asumisen hankkeita Espoossa, ikäihmiset fokuksessa
• Mun vetämässä Yhteisöllisen kuluttamisen sessiossa useampikin osallistuja taisi esittelyissä mainita työskentelevänsä jonkin vähän samankaltaisen hankkeen parissa kuin Kassi. Alustusjännäilyiltäni en tajunnu siinä vaiheessa tehdä muistiinpanoja, joten jos satutte kyseiset henkilöt lukemaan tätä, niin huikatkaa kommenteissa tai maililla. 🙂
• Social Impact Bonds: mielenkiintoinen rahoitusmalli jota Britanniassa puuhaillaan. Yritys tai muu taho, joka tekee jotain sosiaalista hyvää, voi saada toimintansa rahoitettua niin, että valtio/kunta lupaa maksaa jos sille kertyy säästöä (esim. vähemmän vanhuksia hoitokotiin tai vähemmän rikoksenuusijoita vankilaan). Yrityksen toiminnan rahoittaa aluksi sijoittaja, ja jos projekti onnistuu, sijoittaja saa voittonsa valtion/kunnan maksamana. Idea on siis että kustannukset ovat pienemmät kuin valtion säästö, jolloin valtio maksaa vähemmän, mutta sijoittaja saa enemmän kuin sijoitti. Tämä ei välttämättä ole helposti sovellettavissa Kassiin, ellei keksitä jotain vakuuttavasti mitattavaa säästöä. Muutenkin vielä kai aika kokeellinen konsepti.
• Lainaus SYY:n Jannelta: ”Yhteiskunnallisen yrittäjän ajattelutavassa ei nähdä kilpailijoita vaan potentiaalisia kumppaneita.” Sopii hyvin aikeisiin edistää yhteisöllisen kuluttamisen verkkopalveluiden tekijöiden yhteistyötä.
• Suunnitteilla ihana.co sivusto, jossa voisi promotoida ns. hyviä asioita ja hankkeita sekä julkaista hyviä uutisia. Tuli mieleen aiempi postaus Hyvien asioiden mainosverkostosta. Samoin suunnitteilla on jonkinlaista yhteiskunnallisten yritysten yhteistyö mallia/alustaa, jota voisi open-source hengessä monistaa muuallekin.
• Jalostamo-tapaamisessa tuli pitkä lista varsin hyvänoloisia neuvoja. Muistiinpanot vielä suurimmaksi osaksi vain paperilla, mutta pari poimintaa tähän:
  • Hinnoittelussa/tarjouksissa voi olla fiksua paloitella summa osiinsa. Enemmän valinnanvaraa ja päätäntävaltaa asiakkaalle sitouttaa paremmin tehtyihin ratkaisuihin + toisaalta mahdollistaa itselle sopivan paketin ja hinnan näkemisen helpommin kuin könttäsummaisesta.
  • Kassavirtalaskelmaa työstäessä kannattaa miettiä minimitaso, jolla tulee toimeen ja laskea kuinka monta asiakasta se vaatii. Kannattaa myös miettiä etukäteen, mitä tekee, jos myyntiä tulee, mutta alle tuon minimin. Ts. silloin firma tuo velvollisuuksia, mutta ei yksin elätä, eli mistä rahat? (sivutyö, velka…?)
  • Asiakkuuksissa alut on vaikeimpia -> Aloituskynnys mahd. alas.
  • AVEK myöntää tukia monelle hankkeelle, jos liittyy jotenkin mediasisältöihin. Kassille siis tuskin ihan suoraan, mutta jos keksittäisiin esim. joku yhteishanke, jossa tuon henkistä käyttöä.

Yhteiskunnallinen yritys

Tekstin aihejärjestys ei ehkä ole loogisin, mutta jos mielessä vielä pyörii kysymys siitä, mitä tämä paljon toisteltu yhteiskunnallinen yrittäminen oikein tarkoittaa, täytynee tänne asti jaksaneita lukijoita palkita. Kuten yllä mainittiin, virallista määritelmää Suomen lainsäädännössä ei vielä ole (toisin kuin esimerkiksi sosiaaliselle yritykselle), mutta Onnistamon käsiohjelma määrittelee asian seuraavasti:

Yhteiskunnallinen yrittäjä pyrkii ratkaisemaan yhteiskunnallisia haasteita liiketoiminnan kautta. Toiminta on aina arvopohjaista ja menestystä mitataan taloudellisen kannattavuuden lisäksi ensisijaisesti sillä, kuinka hyvin toiminta korjaa yhteiskunnallisia epäkohtia.

Kuten Wikipediakin tietää kertoa, Britannian määritelmään kuuluu, että voitosta suurin osa tulee käyttää yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen, eikä esimerkiksi omistajien osinkoihin. Lainsäädännöstä tai tarkasta voitonjakorajasta riippumatta olennaista on, että yhteiskunnallisen yrityksen ensisijainen tehtävä ei ole tuottaa voittoa osakkeenomistajille (kuten perinteisesti osakeyhtiöistä taidetaan linjata jopa osakeyhtiölaissa). Olennaista on jonkinlaisen hyvän tuottaminen yhteiskuntaan. Voittoa toki tulee tehdä, jotta toiminta on kannattavaa, ja osa siitä todennäköisesti käytetään myös osinkoihin, mutta menestyksen tuoma rikastava vaikutus näkyy yhteisessä hyvinvoinnissa suuremmin kuin omistajien pankkitileillä, mikäli perustamissopimus on tässä hengessä laadittu.

Tuleeko Avoimesta yrityksestä myös yhteiskunnallinen? Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta sanoisin, että Onnistamon hyvien kokemusten ja kasvaneen ymmärryksen myötä asia näyttää entistä todennäköisemmältä. Toivottavasti tietoisuus yhteiskunnallisesta yrittämisestä leviää ja tavoittaa myös monet muut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneet, joita perinteinen yritystoiminta voitonmaksimointeineen ei kiinnosta. Yhteiskunnallinen yritys on hyvä vaihtoehto voittoa tavoittelemattoman järjestötoiminnan ja vain voittoa tavoittelevan yritystoiminnan välimaastossa.

Hiukan karrikoiden voisi sanoa, että perinteisesti kolmesta sektorista julkinen puoli ja ns. kolmas sektori ovat tavoitelleet yhteistä hyvää ja yksityinen sektori omaa hyväänsä. Yhteiskunnallinen yritys tuo uuden mallin, jonka myötä voi pelata yhteiseen pussiin myös yksityisellä sektorilla (oman pussin lisäksi). Näin asiaa miettien, tuntuu oikeastaan hassulta tuo kolmijako, jossa kaksi pelaa yhteiseen pussiin ja yksi ei. Toki voittonsa maksimoiva yritys myös maksimoi julkista sektoria rahoittavat verotulonsa, mutta minusta tuntuu jotenkin oikeammalta, että myös yrityksen ensisijainen tehtävä on luoda hyvinvointia ympärilleen. Näin totesi itseasiassa pankki- ja vakuutusalan konkari Matti Willamo 7 vuotta sitten pidetyssä ensimmäisessä Tulenkantajat-seminaarissa, ja ilmeisen hyvin on tuo ajatus jäänyt mieleeni ja saanut vahvistusta. Tässä maailmassa ei kuitenkaan kukaan pärjää täysin yksin, eikä kukaan voi täysin hyvin, jos ympärillä voidaan huonosti. Huonosti voivasta ympäröivästä yhteiskunnasta tulevan negatiivisen vaikutuksen voi yrittää välttää eristäytymällä tiukemmin tai pyrkiä kääntämään positiiviseksi luomalla hyvinvointia ympärille. Toivokaamme eristäytymisen, raja-aitojen ja turvalukkojen suosion laskua.