SXSW eli South by Southwest -konferenssi Austinissa on todennäköisesti maailman merkittävin tapahtuma, jos sattuu olemaan digimedia-alan startup-yrittäjä. Konferenssin aikana virallisesti julkistettuihin palveluihin kuuluvat muun muassa Twitter, Foursquare ja tänä vuonna Jyri Engeströmin Ditto. Paikalla ovat niin yrittäjät, median edustajat kuin sijoittajatkin.

Meille tarjoutui TULI-ohjelman myötä tilaisuus lähteä paikan päälle kokemaan konferenssin kuhina. Lippuja järjestyi tosin vain yksi, jonka Antti jalomielisesti antoi minun käyttööni. Tätä kirjoittaessani istun Texasin koneessa.

Reissu tapahtuu siis TULI-rahoituksen turvin, eli viime kädessä veronmaksajien rahoilla. Se pistää väkisinkin miettimään, ovatko tällaiset investoinnit kannattavia Suomelle. Onko moinen konferenssi todella niin hyödyllinen tapahtuma, että startup-yrittäjiä kannattaa lennättää valtion tuella Atlantin yli?

Vastaus on kyllä ja ei. Kyseessä on riskisijoitus, ja vieläpä sellainen, jonka mahdollinen tuotto ei todennäköisesti näy välittömästi. Jossain määrin samanlaisia riskisijoituksia ovat kaikki ne verkostoitumistapahtumat, paneelit ja messut, joita yrittäjät jatkuvasti järjestävät ja joihin osallistuvat.

Verkostoituminen voi usein turhauttaa: onko tästä oikeasti hyötyä? Pitäisikö tämäkin aika käyttää mieluummin rahaa tuottaviin ydintoimintoihin, eli tuotteemme kehittämiseen ja myyntiin? Olemme ehtineet kuluneen vuoden aikana osallistua moneen paneeliin ja käydä monilla messuilla, ja usein niistä on jäänyt jossain määrin tunne siitä, ettei käytetyllä ajalla saavutettu sille asetettuja odotuksia. Vain harva uusi kontakti johtaa yhteistyöhön. Jäyhässä suomalaisessa ajatus verkostoitumisesta herättää myös tiettyä vastenmielisyyttä: ajatus siitä, että kaikki ihmiset osallistuvat näihin tapahtumiin ja tapaavat muita vain saadakseen itselleen henkilökohtaista hyötyä, ahdistaa. Eikö sosiaalisen vuorovaikutuksen tarkoituksena pitäisi olla ihan muu kuin ”kontaktien” haaliminen?

Ja silti. Suurimmat läpimurrot syntyvät usein hyvin yllättävälla tavalla. Jossain yhteydessä on tavannut jonkun ihmisen, joka on vaikuttunut kertomastamme niin paljon, että myöhemmin kertoo palvelusta kuulemansa perusteella tutulleen. Huomataan, että innostuksen kohteet kohtaavat. Syntyy tärkeä yhteys, joka yllättäen tönäisee meidät oikealle raiteelle. Kukaties jopa johtaa siihen, että juuri meidän yrityksemme onnistuu löytämään menestyksen avaimen. Sellaisten onnistumisten toivossa Suomi lähettää nuoret yrittäjänsä maailmalle.

Otin matkalukemiseksi Nassim Nicholas Talebin Black Swan -kirjan. Kirja kertoo siitä, miten vaikeaa on ennakoida merkittäviä tapahtumia, ja siitä miten ihmiset silti luulevat pystyvänsä siihen. Ennen Australian löytymistä vanhan maailman ihmiset olivat varmoja siitä, että kaikki joutsenet olivat valkoisia. Kun ensimmäinen musta joutsen nähtiin, pystyttiin yhtäkkiä löytämään hyviä perusteita sille, miksi mustia joutsenia on ja miten niiden olemassaolon olisi voinut ennustaa. Totuus on kuitenkin, ettei asian tietäminen ennalta ollut mahdollista.

Talebin viesti on, että elämää ei pidä elää yrittäen ennustaa tulevaa, vaan sen sijaan syleillä yllättäviä mahdollisuuksia ja asettaa itsensä alttiiksi, jotta joutsenen huomaisi kun se osuu kohdalle. Se viesti mielessä on hyvä lähteä kiertelemään SXSW:n messualuetta, silmät avoinna.

Kirjoituksen lopuksi haluan jakaa vielä yhden asian. Black Swan -kirjassa mainitaan yhtenä esimerkkinä negatiivisesta, ennakoimattomasta mustasta joutsenesta vuoden 2004 tsunami. Siitä lukiessani en voi olla ajattelematta viime päivien järkyttäviä tapahtumia. Matkakumppanini, FinnMobin Peter Green, luki Lontoon välilaskumme aikana uutisista, että Japanissa oli juuri räjähtänyt ydinvoimala. Tapahtunutta ajatellessa tuntuu yhtäkkiä kovin absurdilta olla matkalla Austiniin puhumaan verkkopalveluista ja juhlimaan geek-kansan kanssa.

Toisaalta tiedän, ettei masentuminen maailmalta kuuluvista huonoista uutisista ole hyödyksi kenellekään. Tärkeintä on, että jokainen ihminen löytää oman tapansa tehdä merkityksellisiä asioita ja suuntaa sitä kohti. Pysähtyminen ei hyödytä, on mentävä eteenpäin ja opittava menneistä. Voin vain toivoa, että ihmiskunta pystyy jatkossa kulkemaan silmät avoimempina ja huomaa mustat joutsenet ajoissa. Voisiko se tässä tapauksessa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että niiden kahden ydinvoimalan rakentamista Suomeen kannattaisi vielä harkita?